ARVOSTELUT:
HEikkojen Herralle

Korroosio.fi

Suomeksi laulettu metalli on tätä nykyä kaikkien huulilla. Myyntilistojen kärkipaikkaa pitävät vuoroin Mokoma, Stam1na sekä Kotiteollisuus eikä suosiolle tunnu tulevan raja vastaan missään. Miksi pitäisikään, onhan suomi rujo ja ruma kieli, se siis sopii täydellisesti synkistä ja surullisistä asioista laulamiseen. Ikävänä lieveilmiönä nämä suosiota nauttivat yhtyeet ovat saaneet myös liudan jäljittelijöitä peräänsä, milloin suuren levy-yhtiön tarjoamana ja milloin vain huonona kopiona esikuvastaan. Suomeksi joikhaus ja sanoitus ovat vaikeita asioita, homma menee helposti iskelmäksi tai jää muuten vain lähinnä sympaattiseksi yritelmäksi. Siksi suhtauduinkin terveen skeptisesti Porilaisen Synestesian Heikkojen Herralle EP:n. Pelkäsin että kyseessä on huono yritys ratsastaa ajan hengen aallon harjalla, mutta kuinka väärässä olinkaan!

Synestesia ei ole lähtenyt jäljittelemään yhtäkään Suomeksi laulavaa bändiä jotka viime vuosina ovat nousseet pinnalle. Saatekirjeestä selviääkin, että bändi on kehitellyt omaa ulosantiaan noin viitisen vuotta, joten vertailut nykyhetkeen saadaan unohtaa saman tien. Synestesia kertoo imevänsä vaikutteet perinteisestä sekä modernista metallista ja lisäävänsä soppaan myös hitusen folk-vaikutteita. Folk kuuluu musiikista lähinnä joidenkin sanoitusten muodossa, tosin EP sisältää yhden piilobiisin joka on kyllä aivan sitä itseään. Kappale on kuitenkin melko typistetty, josta voisikin kehitellä yhden harvoista moitteen sijoista: näin kova huudatuskappale pitäisi olla levyllä kokonaan! Kappale loppuu juuri kun niska alkaa lämmetä kunnolla, onneksi rieskan voi laittaa saman tein soimaan uudemman kerran.

Kappalemateriaali on hämmästyttävän valmista kauraa, on vaikea uskoa kuuntelevansa sainaamatonta bändiä. Porukan soittotaito on kohdillaan, soolot lirahtavat vaivattoman oloisesti ja liidit kaikuvat kirkkaasti. Myös laulanta/karjunta kuulostaa mukavan omaperäiseltä, plagiointiin ei olla sorruttu tässäkään osiossa. Lauluista kun puhutaan, täytyy erikseen antaa kunniamaininta naisvokaalien käytöstä EP:n nimibiisissä. Mikään uusi juttu kontrastin käyttö lauluissa ei ole, mutta Synestesian tapauksessa heleä naisääni todellakin iskee naamaan aivan kulman takaa. Myös tuotantoon on satsattu, soundimaailma on kaukana suhisevista ja tuhnuisista demoista. Levy onkin äänitetty Mors Principium Estistä tutun Jori Haukion hoteissa, ja studiossa on saatu aikaan selkeästi ja tanakasti soiva äänite.

Synestesia tarjoaa kuulijalleen vuoroin kauniita melodioita, vuoroin nyrkkiä naamaan ja maiharia rektumiin. Heikkojen Herralle on vahva kokonaisuus josta tuotannollisia tahi soitannollisia virheitä saa etsiä suurennuslasin kanssa. Setä jättää kumminkin bändille vielä kehittymisen varaa ja antaa tällä kertaa vain neljä ja puoli pistettä, olisitte perkeleet laittaneet sen viimeisen kappaleen kokonaan.

Arvosana: 4,5 / 5

http://www.korroosio.fi/...id=1757

Pommiradio

Synestesia on Terästä! / Kuuntele lähetys (mp4, 5,4 Mt)

Arvosana: 4 / 5




Inferno

Synestesiassa riittää purtavaa. Vaikka yhtye tuuttaa ulos melodista rähinämetallia, puhkutaan sanoitukset ulos ehdalla suomen kielellä. Hieman se Mokoma joskus assosioituu mieleen, mutta omaa ilmettä Synestesia enimmäkseen tarjoilee. Bändin yhteissoitto on timanttisen tiukkaa ja tarttuvaa, ja vaikka mitään vauhtihurjastelua ei Heikkojen herralle tarjoakaan, hiki meinaa kuunnellessa tulla. Ähky kuitenkin yllättää nopeasti, sillä biisit on tungettu liiankin täyteen tavaraa. Myös laulun efektointi tuppaa hyökkämään ahdistavasti päälle. Uhrimielen kaltaiset nostatuskipaleet kuitenkin osoittavat, että Synestesiasta on kasvamassa hieno yhtye.




Imperiumi

Suomeksi lauletun metallimusiikin sekametelisoppaan on oman lusikkansa laittanut myös Synestesia, jonka kolmas omakustannetuotos tarjoilee kuultavaksi moderneilla vaikutteilla höystettyä metallia. Viidestä varsinaisesta biisistä ja pienestä bonuspalasesta koostuva Heikkojen Herralle -MCD esittelee täysin arvonsa tuntevan orkesterin, jonka suurimpana vahvuutena paljastuu nerokkaiden riffien ja tarttuvien melodioiden yhteensulattaminen.

Äänitteen pieneksi ongelmaksi paljastuu se, että biiseihin on sullottu niin paljon tavaraa päällekkäin, että ensimmäiset kuuntelukerrat tuhrautuvat pääosin vain informaatiotulvan laajuutta hämmästellessä. Useamman kuuntelukerran jälkeen biisit alkavat vetämään kunnolla veneeseensä, mutta siltikin riffien ja melodioiden ylitulva jää mieltä hiertämään.

Vokaalipuolella orkesteri luottaa pääosin örinätekniikkaan, jota esitelläänkin yllättävän laajalla skaalalla. Mukavan piristysruiskeen laulurintamalle kuitenkin tarjoilee vieraileva laulajatar Tessa Laurila, jonka ääntä on lainattu tuotoksen nimikkobiisiin. Kokonaisuutena Heikkojen Herralle -mini on yksi omaperäisimmista suomenkielellä lauletuista metallidemoista miesmuistiin.

Arvosana: 4- / 5

http://imperiumi.net/dem_2.php?id=1601




Miasma

Ensimmäinen mielikuva Synestesian kolmannesta äänitteestä oli Turmion Kätilöt. Kun tarkistin asian, mielikuva onneksi hävisi. Suomenkielistä metallista on siis kyse, ja sitä viisi vuotta porskuttanut Synestesia on lähtenyt toteuttamaan melko perinteisellä suomimetallin kaavalla. Soitto on melko nopeaa ja tarkkaa, laulu sopivan karheaa, joskin välillä se tuntuu hukkuvan soittimien alle. Sanoituksien osalta mennään yleisillä linjoilla, tosin aivan yhtä kiemuraisia kielikuvia ei kuulla kuin mitä Suomen kärkikastiin kuuluvilla raskaan sarjan bändeillä.

Kaiken kaikkiaan Heikkojen Herralle -EP on tasainen esitys, biisien joukosta ei erotu mikään ylitse muiden. Siinä se pieni vika ehkä piileekin; selkeää hittimateriaalia ei löydy. Vielä lisää vaihtelua ja omaperäisyyttä, niin hyvä tästä tulee.

Arvosana: 3 / 5




Soundi

Suomenkielisellä metallilla näyttää olevan erinomainen tulevaisuus, ainakin kun kuuntelee Synestesian uusinta tuotosta. Bändin vaikutteet löytyvät perinteisemmästä hevistä ja modernista metallista, mutta kansanmusiikkivaikutteitakaan ei ole kavahdettu. Periaatteessa tässä on ainekset oivaan sillisalaattiin, mutta Synestesian käsissä musiikki muotoutuu tavattoman yhtenäiseksi ruuvipenkiksi, josta löytyy myös aimo annos ilmavuutta. Bändi on melodisesti taitava, ja varsinkin Heikkojen Herralle-biisiin saatu naisääni rakentaa kerrassaan huikean tunnelman kappaleeseen varsin pienestä roolista huolimatta. Synestesia on nimi, joka kannattaa panna korvan taakse.




Finnish-Metal.net

Synestesia's music is hard to describe. The members themselves state that Synestesia is a band playing Finnish metal which is taken seriously by all of the members. They want to see themselves represented as a band which has managed to create its own unique concept combining influences from ancient metal styles up to modern, even folkish elements. Furthermore, they state that along the way, they have never forgotten to keep up the tightness, power and authenticity of their music. Of course without ignoring new influences.

I have to mention that there is nothing really left to add. This demo called “Heikkojen herralle” (To the master of the weak) is the third studio release of the band and shows that they already have developed far enough to compete with the present Finnish scene. The music is very furious and speedy with lots of eye-catching elements like female vocals and mighty guitar solos. While listening to the music this becomes obvious. But when trying to explain the feeling evoked by the music, the different levels and atmospheres as well as their complexity shine through. The lyrics of the first track called ‘'Narrin neuvo''(A fool's advice) are taken from the famous Finnish writer Juhani Aho and express the strong connection between the members, their country and its culture. This strong unity is as well shown in the use of Finnish lyrics, but still without appearing patriotic. The music is well packed with different elements like typical metal rhythms and riffs up to surprising new arrangements shown for example through the second track “Vieraan suulla” (Through a foreign mouth). Very thrash- metal like atmosphere with lots of melodies and pushing vocals. The title track of the record, ‘'Heikkojen herralle”, represents the more folkish part of the CD. By the use of a female vocal this track distinguishes itself by a well-arranged contrast of both, female and male vocals. It's the most epic song with powerful riffing and even progressive elements.

This band is definitely worth to check out further. Amazing how they dared to mix different styles and elements without appearing too experimental or unbalanced and without suffering from a bad result. Ihanaa!

Arvosana: 6 / 7

http://www.finnish-metal.net/index2.php?...synestesiaheikkojenherralle